höpötyst ja pöpötys ja zzz.

Meidän päivät alkaa usein aamulla joko tanssilla tai akrobatialla. Me harjotellaan nyt tosi vaikeita baletti sarjoja jotka vie hermoja aikaa ja en voi käsittää miksi en saa mun jalkaa tiettyyn asentoon sillon kun pitäisi ääääh. Harjotellaan myös twist tanssia nyt tän kevään. Se on hullun hauskaa mut hitto siin pitää olla nopee. Ennen joulua tanssittiin polkkaa ja valssia yms. Oli iha kivoja nekin. Siinä oli kaikkii nostoja yms. Pari tanssit on ihan mukavia nimittäin hyvä pari pelastaa paljon.

Meil on päivisin sit teoriaa tai puhetta tai laulua. Teoria sisältää tän kevään aikana historiaa (venäjän ja teatterin), musiikin teoriaa, kirjallisuutta ja kieliä. Mulla se nyt on ensisijasesti venäjä.. yllättäen. Meil on myös psykologiaa ja filosofiaa ja kaikkee muuta. Tykkään niistä, koska oon aina pitänyt niitä tosi mielenkiintosena.

Illalla meillä on sit näytelmä treenit. Ne kestävät pisimpään ja sitä meillä on, joka päivä. Tykkää tosi paljon. Tai oon jotenkin alkanut tykkäämään kaikesta täällä. Aluksi en tykännyt kaikista aineista, mutta sitten kun niihin on päässyt sisään niin niistä alkaa nauttimaan ja pitämään ihan eritavalla, koska haluaa kehittyä lisää ja lisää.

Ollaan pohdittu ryhmäläisten kanssa et meillä on oikeesti melkein liikaa vapaa-aikaa. Me ollaan treeniksellä aamusta- ilta myöhään mut silti tuntuu et  meillä on liikaa aikaa. Meillä on tuntien välillä jopa tunteja joskus, koska laulutunnit ja jotkut puhetunnit ovat yksityisopetuksella. Ollaan niin eri vaiheissa ja tasosia et joskus se on paras järjestely. Mut sit jos itellä sattuu olemaan tunteja aikaa, niin sen ajan voisin organisoida paljon paremmin. Saatetaan nukkua koko aika tai tehä jotain ihan typerää. Voitais mielummin treenata ja se tarkottais sitä et meidän ei tarvis koulun jälkeen jäädä yö myöhään istumaan koululle vääntämään jotai musiikkia toimistotarvikkeilla tai akrobatiaa ( mikä ei siinä mielentilassa ja väsymyksessä oo kauheen edistyksellistä) . Ja voitais saada joskus jopa kokonainen sunnuntai päivä vapaaksi. Mut usein se päikkärit vie voiton ja hörhentäminen ja tanssiminen ympäri treenistä Michael Jacksonin tai Queenin tahdissa. Meidän kurssin porukka on kyl niin ihmeellistä sakkia et välillä mietin et mist ihmeestä nää tyypit on tänne kaivettu. Mut on hauskaa ja välil on iha pepust.

Ollaa käyty teatterissa useita kertoja, koska päästään livahtamaan opiskelijoina ilmatteeks ja huomenna mennään tapaamaan näyttelijöitä. Osa jo tunnetaan, koska ne on myös meidän opettajia akrobatiassa ja puheessa. Nautin teatterissa käymisestä ihan törkeesti. Vaikka näytökset on aina venäjänkielellä ja en aina ymmärtäis kaikkea niin jotenkin niiden ihmisten katsominen ja se tunne kun istuu ja miettii et jonain päivänä se vois olla minä, joka kumartaa esityksen päätteeksi ihmisten taputtaessa. Ihan sairasta miettiä. Huh.

Mulla kävi yks päivä hassu juttu. Mulle soitettiin Karjalan Sanomista et ne haluaa haastatella mua. Viime perjantaina menin sit haastateltavaks ja kuvattavaks ja oli niin jänskää vaihteluu. Kuvat on luultavasti perus oksennus pussi tavaraa, mut siis mitä muuta voi odottaa jos juoksee kiireessä akrobatia treenien jälkeen lumisateessa jutusteltavaks. Kattoo millon tulee ulos. Nettiin pitäs tulla eri kuvalla lyhennetty versio siitä, mut ei sitä sit tiedä onks koko juttu edes julkasu kelposta.. tai kuvat. Huvittavaa jos näkee oman naaman lehdessä.

Ylihuomenna hyppään mini bussiin ja matkaan viikoks suomeen. On ihan hauskaa käydä kotona taas vaikka se 13tunnin bussi matka ei kiinnosta yhtään. Siis se on ihan kamalaa. Rajalla väsyneenä keskellä yötä kaikki raajat puutuneena ja jäässä ja sit yrittää raahata laukkuja ympäri mestoja ja kaivella joka välissä passia laukusta. Pepusta sekin. Mut sit aina kun on päässyt suomen puolelle ja siitä sit alkaa matka helsinkiä kohti niin alan hymyilee ja nukahdan. Seuraavaks sitä herää ku on pari tuntii enään kotiin ja oon niin hyvis fiiliksis et huh. Ja ku näkee ekat tutut paikat! Oi oi. On se koti niin ihmeellisen paras paikka pienelle ihmiselle. Vaikka rakastan matkustamista ja nähdä maailmaa niin jotenkin se koti on aina se oma paikkansa jossa voi rauhottua.

Ootan kesää törkeesti. Varasin puol vuotta sitten heinäkuulle kk matkan kreikkaan Kalymnokselle. Aivan mahtavan paras paikka. Oon käynyt siellä ainakin 15 kertaa, koska onnekseni vaarilla on siellä talon mökkeröinen ja pääsen nauttimaan siitä vielä seuraavana kesänä. Kk siellä. Tulee olemaan parasta. Toivottavasti joku kaveri pääsee mukaan moikkailee mut kyl mä yksinkin voin ihan hyvin olla. Tän venäjän jälkeen yksin oleminen on jo luksusta, vaikka seurakin olis kivaa. Riippuu kaverista pääseekö tulemaan. No mä meen ainakin! Suunnittelen säästäväni sit seuraavaks vuodeks matkaa Aasiaan. Pakko sitä on reissun jälkeen suunnitella reissua. En vaan osaa olla ilman suunnitelmia. Ne pitää mun mielenkiintoa ja motivaatioo yllä et on jotain mitä odottaa.

Virkeen hissan tunnil. motivaatio ainakin miljoona ja ranskanperuna. 

OLUTTA -parhaimpia hetkiä. Olutta, kynttilä, hyvää seuraa, mustekalaa (oi nam kyllä) ja parhaita juttuja. Treeni tiloissa voi tehä muutakin. (Vaikka tänään saatiin viesti koulun ministeriöstä et öitä ei saa enään nukkua meidän treeni tiloissa eikä saa missään näkyä mitään "päihteitä". Treeniksellä on parasta pitää uni kekkerit.

Mun pienestä venäläisestä perheestä. Tykkään näistä ihmisistä ja samalla vihaan näitä ihmisiä. Ollaan käytännös melkein 24/7 yhessä. Jaetaan ruoka, itku, nauru, kainalo ja vaatteet. Ollaan likasia ja hikisiä ja typeriä ja osataan olla pelottavia ja sekopäisimpiä ihmisiä kaikista. Multa se luonnistuu helposti.

Olisin halunnu lisätä vaikka kuinka tänne kuvia, koska niitä olis mut tää kone on niin perkeleeeeen hidas et otti vaan nää kolme. Mut kattelen myöhemmin uudestaan. Jos vaikka suomes toimis nopeemmin.

ZZZZzzz unia suomesta.