musta kutsuu.

Mun on pitänyt lukee täs kipeenä ollessa Maiju Lassilan kirja tulitikkuja lainaamassa ja valita siitä kohtaus, jonka haluan näytellä suomeksi jonkun kaverin kanssa ryhmästä. Suomeksi varmaan siks koska mulla menis liian kauan opetella/ lukea koko pläjäys. Vaikka päätin, että seuraavan harjotuksen haluan tehdä venäjäksi vaikka siihen menisi kaikki unet. Silmäpussit kaunistaa vai miten se oli...

Meidän pääajatukset on "miksi, milloin, missä, kuinka, mitä siitä seuraa, miksi seuraa, onko totta, olosuhteet, miksi, miksi, miksi..". Kaikkeen mitä tekee lavalla pitää olla joku syy ja kaiken pitää olla mahdollisimman aitoa. Kuukaus sitten kävelin huoneeseen harjoituksissa 100 kertaa väärin, koska en kuulemma ollut aito. Mun katse kiinnitty väärään kohtaan, väärällä tavalla ja en huomioinut liian selkeesti ulkoisia olosuhteita eli lämpötiloja, hajuja yms. Välillä järki ei ymmärrä.

Harjotukset on ollut idealtaan vielä aika simppeleitä, koska jokaiseen pieneekin yksityiskohtaan puututaan ja sitä arvostellaan. Kaikki lähtee pienestä ja sit vasta ku ne asiat oppii sisäistämään voidaan ehk alkaa tekee joskus sitä teatteriikin. Täällä ei todellakaan pelätä haukkua tai sanoa suoraan et on huono ja kritiikkii tulee päivittäin. Aluksi se oli tosi hankalaa sisäistää kun otin kaike liian henkilökohtasesti et "mä oon huono, en mä osaa näytellä ja et oon iha surkee kaikessa". Mut sit täs on huomannu et kaikki saa kritiikkii ja siit on vaan opittava.

 Muut opiskelijat täs ryhmässä ei tuu sua auttaa jos et ite pyydä. Tääl on hyvä henki mut kyl tääl porukka hakee omaa etuaan. Pitää näyttää hyvältä opettajan silmissä vaik kaveri menis susille. Oon ite sen oppinu et kannattaa pitää omat hyvät ideat itellään tai nopeempi vie. Meidän ryhmässä on poikia tosi vähän ja syksyn jälkeen vielä vähemmän. Syksyn alussa meitä oli viel max. 15 tyyppii koko ryhmässä. Nyt on 3 vähemmän. Kaks tyttöa ja yksi poika lensi pihalle joulun alla. Jos ei pääse pääaineen kokeesta läpi niin se on automaattisesti potkut koulusta. Opet sanoo vaan "ei me sua potkita ulos täältä pakolla mut sun pitää nyt itse tajuta lähteä, kiitos hei". Ei siin voi muut sanoo ku moro varmaan. Ainakin se saa itteni ponnistelee enemmän ja enemmän. Kyl välil tää vähä kilpailulta tuntuu. Opettajat antaa arvosanat ja kritiikin kaikkien kuullen ja porukka tottakai vertailee sit itseään muihin. Hitto kun vaan oppis tekee sitä omaa juttuu ja yrittää vetää ite täysillä.

Täs oon joutunu näyttelee kokeessa roskakoria, kanaa ja ripustamaan miimisesti kaverin kaa pyykkei plus siinä sit tapahtu kaikkea hämminkiä. Ei puhetta saanut käyttää yms. Voi kuulostaa helpolta ehkä joistakin mut, trust me, ei se oo. Sun pitää käytännös muuttua täysin. Ja miimiset esineet piti näyttää täysin aidoilta. Paino ja märkyys ja asettely ja rypyt ja lämpötilat yms. Äh osaiski selittää. Nyt loman jälkeen piti näytellä jotai henkilöä, jonka on nähnyt esim kahvilassa loman aikana. Henkilön piti olla jollain tavalla normaalia "mielenkiintosempi" eli piti käytännös kyttää hassui tapoi mitä ihmisillä on. Ite istuin välillä lomalla kahvilassa yms vaan kattelemassa millasta porukkaa siellä on. Välillä mietin et kuinka järkevältä mäkin näytin tuijottamassa ihmisiä ja tekemäs niistä muistiinpanoja. Lopulta päädyin esittää naista joka siirteli sen penkkiä ja vaihteli paikkaansa taukoamatta ja oli hysteerisen paniikissa koko ajan. Se pääty loppujen lopuks istuu seinää vasten täristen ja joi kuppinsa tyhjäks yhdellä huikalla. Tääkin oli aika simppelii viel. Ajatus oli enemmänkin hahmon sisäistämisessa ja tarkkailussa. Se meni tosi hyvin jeps kai. Piti vaan miettiä tarkkaan kuka se henkilö voi olla ja mitkä on sen taustat ja miks se käyttäytyy niin. En mä voinut tietää, mut mun oli pakko miettiä jotta olisin voinu sisästää sen hahmon.

Ootan innolla et pääsen taas treenaa. Illalla meen pitkästä aikaa näyttelee. Akrobatiaa en mee vielä tänään, koska siellä käydään tänään itsepuolustusta ja puukon kanssa tappelemista, joten en oo viel ihan tarpeeks terve, koska noi treenit on tosi kovat et oksennus fiilis tulee jos oot syöny niit ennen. Huomenna aamulla ajattelin kuitenkin uskaltautuu menee baletti treeneihin etten jää ihan jälkeen. Päivällä äänenkäyttöä tai laulua. En oo varma mut kyl mä kelasin mennä köhii mun karheel kurkul vaik ei enään kipee ookkaa. Jos en pääse koht harkkoihin niin seinis alkaa ollee mun mallisii reikii ku alan hyppii niit päin.

Aika siis pukeutua mustaan.